Kokoontuneena
oli sudenpentu, samoajia, vaeltajia sekä aikuisia.
Autoilta
hiihtomatkaa tuli 1,2 km leiripaikalle, joka sijaitsi korkeimman mäen
harjalla korkeuseroa noin 37 m. Ehkä, mäkeä kavutessa, kuului
”muutaman kerran” milloin ollaan perillä/ en jaksa enää.
Leirille
päästyä ensimmäinen tehtävä oli tampata teltan alunen kovaksi.
Kaikki pääsivät osallistumaan teltan kasaukseen.
Kaminan
”purkaminen” aiheutti ongelmaa, kun edelliset käyttäjät olivat
laittaneet kaminan jalat irrallaan pöntön sisälle (eikä esim.
piippuputken sisälle). Ne, olivat kiilaantuneet poikittain estäen
putkien ulos-saannin. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua siinä
kuitenkin onnistutiin ja kamiina saatiin toimintakuntoon.
Leiripaikalla
oli reserviläisten laavu, jonka käyttöön oli saatu lupa. Tuulesta
(suunta) johtuen laavu vaikutti kuitenkin ajoittain enemmänkin
savustamolta.
Polttopuiden
tekeminen oli merkittävässä roolissa päivittäin (polttopuita ei
tuotu mukana). Kelopuita kaadettiin/ sahattiin pätkiksi
(maanomistajan luvalla) ja kuljetettiin laavulle pilkottavaksi.
Jokainen osallistui kykyjensä mukaan. Yöpyjien kesken oli noin
kahden tunnin kipinävuorot.
Sään
puolesta leiri oli ok. Vain viimeisenä (paluupäivä) oli
räntäsadetta.
Ruokailut
jokainen hoiti itse, enimmäkseen ruuat valmistettiin nuotiolla.
Puuroa, keittoja, pastaa ja tietysti makkaraa iltaisin kuului
ruokavalioon. Viimeisenä iltana oli myös lettuja, sekä
vaahtokarkkeja nuotiolla.
Tekemistä
leirillä riitti nuotiolla istumisesta, pulkkamäkeen ja kivaa oli.
Leiriläisiä
yöpyi teltassa 6-7 henkilöä/ yö. Osa leiriläisistä oli vain
päiväretkellä. Lisäksi, leirillä vieraili myös vanhempia
partiolaisia, saapuen lumikengillä.
Muutamat
olivat testaamassa eräsuksiaan, ennen pidempiä retkiä.
Seuraavaa
leiriä jo odottaen.
T.
Milla & Roni (isä)
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
